Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Tämä on roolipeli, eli kirjoittelet mitä hahmosi tekee. Roolipelaaminen tapahtuu minä muodossa imperfektissä. Tässä viellä esimerkkiroolaus, jotta varmasti ymmärrätte.

Hahmo 1
Heräsin ja venyttelin itseni vetreäksi. Nousin ylös sängystä ja siristelin silmiäni, koska aamuaurinko tunkeutui verhojeni välistä sisään. #Nukuinpas kauan# mietin avatessani kaihtimet kunnolla. "Huomenta Brutus", kuiskasin koiralleni, joka makasi viellä sänkyni jalkopäässä.
//Löytyiskö seuraa?

 

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Desta

04.02.2014 20:23
Suzan Hawkins

"Hyvä." Lähdin kävelemään tyynesti Alexanderin vierellä, mutta tosiasiassa minua jännitti. Mitähän tästäkin tulisi? Miekka oli pelottava kapistus jo itsessään, mutta että sitä pitäisi vielä kädessä pitää... huhhuh.
Se oli kuitenkin asia, jonka halusin kokea, ja jota odotin.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 20:20
Sebastian Alexander Anthrelía

"Pärjäät varmaan tuolla." sanoin todenmukaisesti. Tuskin opettaisin tuolle mitään järjettömän nopeita ja hankalia liikkeitä, missä tuo ei pysyisi mekon takia mukana. Jotain simppeliä ja yksinkertaista, helppo oppia, muistaa ja käyttää tosipaikan tullen. Lähdin kävelemään pois puistosta laskien käteni takaisin vierelleni.

Nimi: Desta

04.02.2014 20:18
Suzan Hawkins

Tartuin pienellä, sirolla kädelläni Alexanderia kädestä ja nousin seisaalleni.
"Pitäisikö minun käydä asunnollani vaihtamassa vaatteeni?" kysäisin. En niinkään pelännyt mekon likaantumista, vaan sitä, että olisiko se tiellä. Onneksi ylläni ei ollut liian koreaa asua, vaan tässä asussa oli suhteellisen helppo liikkua. En kuitenkaan ollut varma, oliko mekkoni sopiva miekkailuun.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 20:13
Sebastian Alexander Anthrelía

"Mennäänpäs sitten" sanoin noustessani seisomaan. Tarjosin kättäni Suzanille, vaikka tuo pääsisi itsekkin ylös, ele nyt vaan sattui olemaan kohtelias.
"Talolleni ei ole kamalan pitkä matka, kävelymatkan päässä." sanoin.

Nimi: Desta

04.02.2014 20:10
Suzan Hawkins

"No, silloin kun sinulta liikenee aikaa minulle", vastasin. Itselläni tämä päivä oli aivan joutilasta aikaa, joten toivoin, että Alexander haluaisi opettaa minua jo tänään. Katsahdin taivasta. Päivää oli vielä jäljellä. Innostus nosti päätään sisälläni.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 20:07
Sebastian Alexander Anthrelía

"Kyllä minä uskon." sanoin virnistäen.
"koska olisit halukas aloittamaan?" kysyin katsahtaen taas naiseen. Itse voisin aloittaa vaikka heti. Kuolevaisten opettamisessa oli oma haasteensa, ei saisi missään nimessä käyttää liikaa voimaa tai nopeutta.

Nimi: Desta

04.02.2014 20:04
Suzan Hawkins

Ilmeeni muuttui ehkä hieman hämmästyneeksi. Se kuulosti kuitenkin hienolta.
"Jos luulet, että hermosi kestää opettaa minua", kohotin toista kulmakarvaani ja hymyilin. Joissain asioissa olin erittäin nopea oppimaan, ja taas toisissa - kuten luultavasti miekkailussa - siinä kestäisi ikuisuus.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 20:01
Sebastian Alexander Anthrelía

"Voin joskus opettaa sinuakin jos haluat. Ei se loppuen lopuksi niin hankalaa ole." sanoin kannustavaan sävyyn siirtäen katseeni eteenpäin puiston keskustaan.

Nimi: Desta

04.02.2014 19:59
Suzan Hawkins

"Miekkailu on hieno laji", sanahdin, nyt ääneen.
"Itse osaan.. no, pistää neulalla?" naurahdin aavistuksen, "Tai oikeastaan en edes sitäkään." Kuulosti aika huvittavalta sen rinnalla, mitä Alexander osasi.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 19:56
Sebastian Alexander Anhtelía

"Jousiammuntaa, miekkailua.... ylipäätänsä taistelemista kaikilla aseilla... ja ilmankin" sanoin naurahtaen. Itse pidin jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Nimi: Desta

04.02.2014 19:53
Suzan Hawkins

"Se kuulostaa mielenkiintoiselta", hymyilin, ollen tosissani.
"Jos saan udella... niin mitä lajeja tarkalleen ottaen?" Itse kunnioitin ihmisiä, jotka osasivat miekkailla. Se oli vain jotain... niin hienoa. Tosin, itselläni ei lajista kokemusta ollut.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 19:48
Sebastian Alexander Anthrelía

Olin päässyt vanhempieni kuolemasta aika helposti yli, he olivat paremmassa paikassa nyt ja eläneet pitkän elämän.
"Ei sisaruksia, vain hevoseni Wydra." sanoin hymyillen.
"Opetan kylläkin erilaisia taistelulajeja, ja oppilaani ovat minulle kuin perhettä" sanoin. Taistelulajeja.. kai asian niinkin voisi ilmaista?

Nimi: Desta

04.02.2014 19:45
Suzan Hawkins

"Ai", sanoin hiljaa, "pahoittelut siitä." Omat vanhempani olivat vielä elossa ja tekivät töitä. Osasin olla siitä iloinen.
"No... onko sinulla sisaruksia? Muuta perhettä?" Toivottavasti uteluni ei Alexanderia häirinnyt.

Nimi: Kiiwi

04.02.2014 19:42
Sebastian Alexander Anthrelía

Istuin penkille Suzanin viereen, kuitenkin jättäen välille kunnioitettavan välimatkan. Ristin jalkani ja katsahdin tuohon hänen kysyessä vanhemmistani.
"Eivät, he ovat kuolleet kauan sitten." sanoin tyynesti. Tässä lauseessa ei ollut paljoa valhetta, ehkä vain määrityksemme ajanjaksosta 'kauan' oli erilainen.

Nimi: Desta

04.02.2014 19:38
Suzan Hawkins

"Istukaamme toki", hymyilin Alexanderille. Seuraava penkki oli aivan lähellä, ja siihen istuutuessani vetäisin mekkoani sileäksi. Penkkiä ympäröi kauniit istutukset, ja siitä oli hyvä näkymä puiston keskustaan, jossa risteili paljon polkuja. Kauempana käveli nuori pariskunta. Loin katseeni takaisin Alexanderiin.
"Asuvatko vanhempasikin kaupungissa?" kysäisin ohimennen. Mietin oikeastaan, että asuiko hän yksin, tai oliko hänellä siivooja pitämässä paikkoja puhtaana. Olikohan ajatukseni joskus vähän omituisia? Ajatukseni sai minut hymyilemään aavistuksen.

Nimi: Kiiiw

04.02.2014 18:55
Sebastian Alexander Anthrelía

Hetken jo luulin että olin käyttänyt liikaa voimaa, mutta Suzanin alkaessa nauraa oletin ettei asia ollut näin.
"Istutaanko hetkeksi vai kävelläänkö?" kysäisin.

Nimi: Lehw

04.02.2014 17:07
Benjamin Jerome Wynn

Jatkoin tyhjään tuijottelua niin että silmiä alkoi kirveltää joten räpäytin niitä kerran. Tämän jälkeen suljin ne puoliksi huokaisten taas.
Hetken masentuneisuuttani tuijotellen Jarlan hyppäsi sylistäni pöydälle ja puri minua käteen.
"Saamarin kissa!", ulahdin nytkähtäessäni istualleni puristaen aristavaa oikeaa kättäni. Siitä tihutti hieman verta, mutta luulin, että siihen tulisi lähinnä mustelma.
Jarlan mulkoili minua kuin sanoen: 'Tämä on helvetti vieköön käyty jo niin monta kertaa läpi, että voisit jo koota itsesi ja käyttäytyä kuin ikäisesi kuuluukin.'
Sihisin kissalleni mulkoillen tuota alta kulmain vihaisesti ja tuo sihisi ainakin yhtä ponnekkaasti takaisin.

//Jarlan kyllästy Jam-Jamin itsesääliin :'D//

Nimi: MoonWolf

04.02.2014 15:59
Lucy Winsbell

"Hankala sanoa", vastasin toisen kysymykseen, vaikkei hän sitä minulle ollut tarkoittanutkaan. Huokaisin hiljaisesti, ja istuuduin alas tuolille, alkaen tuijottamaan mietteliäänä ulos ikkunasta.

Nimi: Lehw

04.02.2014 15:39
Benjamin Jerome Wynn

Naurahdin ilottomasti.
"Se varmasti auttaakin, mitä he olivat mieltä minusta", sanoin tunteettomalla äänellä. "Miksi kaiken tajuaa vasta jälkikäteen kun ei voi tehdä asioille enää mitään?", mutisin itsekseni katse yhä tuijottaen jonnekin tyhjyyteen.

Nimi: MoonWolf

04.02.2014 14:18
Lucy Winsbell

#Mitä millään on enää väliä?# Benjaminin sanat pyyhkivät ylitseni, kuin hyökyaalto, jonka jäljiltä jäin hetkeksi sanattomaksi. #Tosiaan.. Ei millään ole ollut väliä sen jälkeen, kuin muutuin vampyyriksi, jolloin tavallaan kuolin, sillä lakkasin hengittämästä, alkaen tappaa kylmäverisesti. Onko se tosiaan enää elämää, vai olenko vain kuollut, joka ei enää välitä, vaan pelkästään tappaa?#
"Benjamin", sanoin, painoittaen hänen nimeään.
"Olen pahoillani sukusi puolesta, mutta en usko, että he olisivat halunneet sinun vaipuvan ikuiseen masennukseen. Ihmiset, jotka ovat kuolleet takiasi..." sanoin keskeyttäen lauseeni huokaisten raskaasti, ennen kuin jatkoin vaihtaen pikkusen aihettani:
"Ihmisiä kuolee, ja syntyy koko ajan, ja vampyyrejen tappamat ihmiset olisivat kuolleet kuitenkin ajan myötä vanhuuteen. Turha sinun on itseäsi syyttää."

Nimi: Desta

03.02.2014 19:10
Suzan Hawkins

Horjahdin aavistuksen Alexanderin töytäisystä ja naamani muuttui myrtsiksi.
"Älä nyt pienestä suutu!" kivahdin esittäen varsin taidokkaasti ärtynyttä niin ilmeilläni kuin äänensävyllänikin. Hieroin toisella kämmenelläni kohtaa, johon miehen käsi oli osunut. Katsoin tuota varsin syyttävästi. Ja purskahdin sitten hyväntuuliseen nauruun.

Nimi: Kiiwi

03.02.2014 17:13
Sebastian Alexander Anthrelía

"hei!" huudahdin naurahtaen tuon pukatessa minua kyynärpäällä kylkeen. Tuuppasin tuota omien voimieni mittakaavassa erittäin hellästi kädelläni(?).

Nimi: Desta

03.02.2014 17:03
Suzan Hawkins

"Päästään vajaa..." mietiskelin oikeastaan ääneen. "Kuten sinä!" Lausahdustani seurasi ilkikurinen virne, ja yritin kyynärpäälläni pukata Alexanderia kylkeen (?). Itselleni tällaiset "vitsit" olivat varsin tavanomaisia, tosin joskus ne meinasivat mennä yli loukaten jotakuta. Arvelin, että Alexanderin kohdalla tätä ongelmaa ei tulisi, sillä sen perusteella mitä miehen tunsin, hän vaikutti ihan vitsikkäältä kaverilta. Tai siltä ainakin tuntui.

Nimi: Lehw

03.02.2014 17:01
Benjamin Jerome Wynn

Huokaisin ja käänsin päätäni niin että kykenin hengittämään. Tuijotin apaattisesti vastakkaiseen seinään.
"Oli omaa syytäni että vanhempani kuolivat, että koko sukuni kuoli. Tappamisesta menee maku kun tajuaa itse mitä niiden ihmisten omaiset menettävät", mumisin epäselvästi, enimmäkseen itsekseni. "Niin monen ihmisen, vampyyrin ja vampyyrintappajan on pitänyt kuolla minun takiani."
Hymähdän kylmästi.
"Mitä millään on enää väliä? Olen vain taakka kaikille. Hyvä vain jos kuihdun pois."

Nimi: Kiiwi

03.02.2014 16:01
Sebastian Alexander Anthrelía

"Ehkä tottuu, ehkä ei. Mutta ei täällä selviä, ellei ole hieman päästään vajaa!" sanoin ja äänestäni huomasi helposti, että vitsailin. Asia kyllä saattoi olla tosikin. Ihmiset tiesivät tasan tarkkaan että jotkin verta juovat olennot murhasivat heitä, ja jokainen varmaan voi sanoa kuulleensa joskus taruja vampyyreistä, mutta silti he kieltäytyvät joskus uskomasta meihin.

©2019 Monte D'Or - suntuubi.com